Alexander Agricola (1446—1506) oli kotoisin Ghentistä ja hän toimi Italiassa, Ranskassa ja Alankomaissa. Muiden uraauurtavien ja kilpailukykyisten säveltäjien tavoin hän matkusti ympäri Eurooppaa ja tarjosi palveluksiaan ruhtinaille. Hänen tärkeimmät työpaikkansa olivat Milanossa, Cambraissa, Ferrarassa, Mantovassa, Firenzessä, Pariisissa, Napolissa ja Burgundin hovissa Brysselissä.
Agricolaa kehuttiin ja ylistettiin — ”taivaallinen Alexander”, ”musiikin valo” jne. — aikanaan laulajana ja säveltäjänä. Ranskan kuningas Kaarle VIII halusi pitää hänet vaikka väkisin palkkalistoillaan ja kutsui säveltäjän takaisin (1492), sillä Agricola oli luvatta lähtenyt Ranskasta. Palaaminen Napoliin (1493—) oli houkuttelevaa, sillä hänelle luvattiin 300 tukaattia vuodessa, mikä oli huikea osoitus arvostuksesta, sillä Josquin sai myöhemmin Ferrarassa ”vain” 200 tukaattia, kun taas Isaac olisi tyytynyt 120 tukaattiin!
Säveltäjän arvostus käy ilmi siitä, että Petrucci painoi Josquinin ohella eniten Agricolaa, myös oman niteen (1504). Agricolan musiikille on ominaista poikkeuksellinen kekseliäisyys ja tietty melodisen ja rytmisen keksinnän levottomuus, odottamattomien dissonanssien käyttö ja ilmaisun erityinen intensiivisyys. Kuuluisia olivat hänet melodiset improvisaationsa pohjasävelmän yllä, mistä löytyy näytteitä teoksista otsakkeella Chant sur le livre (Laulua nuottikirjan ääressä): sävellysten ylä-äänet ovat virtuoosisia ja ulottuvuudeltaan poikkeuksellisen laajoja, lähes kaksi oktaavia.
Agricola on leimallisesti chanson-säveltäjä ja yli 80 laulullaan 1400-luvun jälkipuoliskon merkittävimpiä maallisen musiikin säveltäjiä. Lisäksi hän kirjoitti varmuudella 18 motettia sekä kahdeksan messua, joista neljä on chansoneihin perustuvia cantus firmus -messuja, kolme vapaasti sävellettyä messua ja yksi kirkkolaululle pohjautuva messu. Agricolan messuistaMissa Je ne demande ja Missa Le serviteur ovat selkeimpiä, Missa Malheur me bat ja Missa In myne zin ajan laajimpia messusävelityksiä.
Lähde: Musiikinhistoriaa verkossa