The Vicentino Singers on kuusihenkinen lauluyhtye, joka keskittyy uusimpaan nykymusiikkiin sekä 1500- ja 1600-lukujen vokaalipolyfoniaan. Sen laulajat ovat esiintyneet paljon solisteina vanhan musiikin ja nykymusiikin teoksissa (barokkiorkestereiden kanssa ja useilla festivaaleilla) sekä laulaneet yhdessä muissa ammattikokoonpanoissa. Erityisesti Viron filharmonisen kamarikuoron ja Helsingin kamarikuoron riveissä yhtyeen jäsenet ovat tehneet kymmeniä kantaesityksiä ja lukuisia levytyksiä, mukaan lukien Grammy-palkitut levyt Arvo Pärt: Da pacem (Harmonia mundi, 2006) ja Reconnaissance: Kaija Saariaho, Choral Music (BIS, 2023). Yhtyeen jäsenet asuvat ja toimivat sekä Suomessa että Virossa.
Nykymusiikin lisäksi yhtyeen ohjelmistot tutkivat renessanssiajan viritysjärjestelmiä ja niiden yhteyttä 2000-luvun mikrotonaaliseen estetiikkaan, erityisesti puhdasvireisyyteen ja 31-tasaviritykseen. Radioidussa Näsäviisaat visionäärit -ensikonsertissamme v. 2023 Auroressa esitimme mm. Nicolà Vicentinon neljä ‘enharmonista’ madrigaalia, jotka ovat mikrotonaalista musiikkia vuodelta 1555. Sovellamme näitä historiallisia viritysperiaatteita myös perinteisempään polyfoniaan, ja näin tuomme uusia sävyjä mm. Carlo Gesualdon, Michelangelo Rossin ja aikalaistensa madrigalistien harmoniseen kieleen.
Musica Nova Helsinki -festivaalilla helmikuussa 2025 kantaesitimme Sebastian Dumitrescun teoksen Flame and Shadow: Madrigal Fragments (2024), jonka tilasimme Sibelius-rahaston myöntämän apurahan turvin. Samassa konsertissa kantaesitettiin myös Tze Yeung Hon Intermezzi (2021). Toukokuussa 2025 toistimme saman ohjelman Eesti Muusika Päevad -festivaalilla Tallinnassa, jolloin kantaesityksensä sai myös Liina Sumeran Vicentino Singersille sävelletty L’infinito (2025).
Yhtyeen jäsenet:
- David Hackston
- Linnéa Sundfær Casserly
- Sirkku Rintamäki
- Iris Oja
- Mats Lillhannus
- Martti Anttila
- Riku Laurikka
Kuuntele The Vicentino Singers -yhtyettä:
Michelangelo Rossi: Moribondo mio pianto
Carlo Gesualdo: Io pur respiro
Lehdistössä sanottua:
“Konsertti oli menestys, ja yhtye osoitti heti poikkeuksellista taituruuttaan. Mikrointervallien hallinnan ohella laulajien vahvuuksiin lukeutuvat soinnin joustavuus, hienostunut yhteensopivuus sekä yksilöllinen ilmaisu ja karaktäärien rakentamisen taito. Taiten lauletut mikrointervallit paljastivat, miten rikastuttava tällainen asteikko voi olla vokaalimusiikissa: korva tottuu uuteen sävelpalettiin nopeasti, ja paluu tasavireisyyteen tuntuu yllättäen jopa yksinkertaistavalta rajoitukselta,” kirjoitti Liis Jürgens (Ajakiri Muusika, 2025).
Tanskalainen kriitikko Jeppe Rönnow (Seismograf, 2025) luonnehti yhtyeen Tallinnan-konserttia “vavahduttavaksi elämykseksi, jossa kuusi laulajaa esittivät miniatyyrimäisiä mestariteoksia – teoksia, jotka vaativat valtavaa vokaalista tarkkuutta ja keskittymistä.”
Brittiläinen Simon Cummings (5:4, toukokuu 2025) korosti yhtyeen intensiivistä yhteissointia:
“Alusta lähtien ilma oli täynnä jännitettä – dynaamisesti hillittyä, mutta hehkuvaa energiaa. Naisäänet sulautuivat kuin yksi, kolmeen jakautunut ääni. L’infinito sai yllättäen madrigaalin luonteen, ja mieleen nousi Gesualdon latautunut, sisäänpäin kääntynyt ilmaisuvoima.”