Ensemble Petraloysion tarkoitus on nojata historialliseen tietoon renessanssiajan musiikin esittämiskäytännöistä ja soveltaa sitä rohkeasti aikamme esitystraditioon. Yhtyeen pyrkimys on monipuolistaa käsitystämme renessanssiajan kirkkomusiikin esittämisestä ja samalla tehdä oikeutta Palestrinan ja myöhemmin myös muiden renessanssikauden säveltäjien musiikille. Osin tämä tarkoittaa suurempaa uskollisuutta nuottikuvalle, mutta osin myös rohkeampaa irtautumista nuottikuvan tulkitsemisesta kaikkein ilmeisimmällä ja yksioikoisemmalla tavalla.
Yhtyeen laulajilla on laaja kokemus renessanssi- ja barokkiajan laulumusiikista niin soolo- kuin yhtye-kontekstissa. Soolotehtävien lisäksi yhtyeen laulajilla on kokemusta mm. Lumen Valon, Cetus nosterin, Camerata Aboensiksen, Tallan, Ring Ensemblen, Ensemble L’Echellen ja The English Vocal Consortin riveistä.
Ensemble Petraloysio poikkeaa monista muista renessanssipolyfoniaan erikoistuneesta yhtyeistä siinä, että sen riveihin kuuluu myös urkuri: suomalaisten nuorten urkureiden terävimpään kärkeen kuuluva Ilpo Laspas. Hän soittaa Auroressa Paavalin kirkon kuoriuruilla (urkurakentamo Martti Porthan, 2005), joiden esikuvana on ollut pohjois-italialainen 1700-luvun urkutyyppi. Tämä tyyppi vastaa niin dispositioltaan kuin kooltaankin pitkälle niitä urkuja, joita rakennettiin Rooman kirkkoihin 1500-luvun lopulla.
Yhtyeen taiteellinen johtaja Kari Turunen on väitellyt italialaisen renessanssisäveltäjä Giovanni Pierluigin da Palestrinan musiikin esittämisestä 1500-luvun loppupuolen Roomassa.
Lue lisää Ensemble Petraloysion Facebook-sivuilta.